Pelastakaa vaivaisukot ry

Ensimmäinen Tour de Vaivaisukot -tapahtuma polkaistiin käyntiin automatkalla Joensuusta Helsinkiin vuoden 2014 Sosiaalipolitiikan päivien jälkeen. Ajatus moisesta kokoontumisajosta oli toki vanhempi, sillä se taidettiin esittää jo Kerimäen maankuulussa Vaivaisukkojen paluu -näyttelyssä. Vaivaisukko-pyöräilyn täytyy kuitenkin kulkea omilla toimipaikoillaan olevien ukkojen luona. Siihen Itä-Suomi sopii hyvin – silloin kun halutaan ajaa vähintään 100 kilometriä ukolta toiselle, ja kiivetä mäkiä sekä vaarojen rinteitä. Automatkalla Elina Pajulan ja Ari Tarkiaisen kanssa todettiin, että Keski-Pohjanmaa ja Kaustinen taas sopivat silloin, kun kilometritolppien ja hirmuisten nousujen sijasta halutaan bongata mahdollisimman monta vaivaisukkoa – ja tehdä muutakin kuin pyöräillä.

      

Olemattomasta mainosbudjetista huolimatta 10. heinäkuuta 2015 Kaustisen seurakuntatalolle kokoontui salin täydeltä vaivaisukoista kiinnostunutta kansaa etenkin läheltä, mutta myös kauempaa. Kirkkoherra Veli-Pekka Harjun mukaan edellisen kerran väkeä oli ollut salissa yhtä paljon silloin, kun Kaustisen emännät ja isännät hermostuivat kirkon kattoremontin suunnitelmista. Kirkko kun oli saamassa peltikaton. No paanukatto tuli ja sitä sekä muutamaa varapaanua voi ihastella tulevan kesän Vaivaisukko valokuvanäyttelyssä. Viimekesäisen väenpaljouden taisi asian lisäksi saada aikaan Perhonjokilaakso-lehden näyttävä juttu ensimmäisestä Tour de Vaivaisukot -tapahtumasta ja sen Puheita vaivaisille -seminaarista. Seminaari oli intensiivinen kokonaisuus, jonka avasi kirkkoherra Veli-Pekka Harju. Puheita pitivät professori Seppo Seitsalon lisäksi erikoistutkija Anna-Maria Isola, kehittämispäällikkö Elina Varjonen, professori Tarmo Kunnas, toiminnanjohtaja Elina Pajula, maakunta-amanuenssi Risto Känsälä ja kirjailija-pastori Jaakko Heinimäki. Järjestäjien murheeksi jäi se, että parempaa tapahtumaa on tosi vaikea enää tehdä, mutta erään osanottajan mukaan saman voi ottaa ensi vuonna hyvin uusintana. Kestää kuulemma hyvin toisenkin kuulemisen. ja ensikertalaisiakin on lupa odottaa!

      

Pyöräilyyn oli suunniteltu neljä eripituista reittiä, 20, 50, 85 ja 120 km. Lisäksi pari osallistujaa teki omatoimisen lisäretken Veteliin, jolloin matkaksi tuli oraakkelimaisesti (ensi vuotta ajatellen) 135 km. Kälviältä tultiin monen pyöräilijän porukalla aamutuimaan ylimääräiset 50 km. Taisipa pari tosivaivaisinta ajaa takaisinkin, jolloin kokonaiskilometrimäärä ylittää ehkä yhtä reittiä lukuun ottamatta Tour de Francen pisimmätkin osuudet. Eikä siellä ole sitä paitsi ole ensimmäistäkään vaivaisukkoa, joista vielä tehdään UNESCO:n maailmanperintökohde! Jos sai seminaari pelkkää suitsutusta, tuli järjestäjille hiukan kritiikkiä reittisuunnittelusta. Joidenkin paikallisia maasto-oloja paremmin tuntevien mielestä olimme onnistuneet löytämään suunnilleen ainoat mäet 100 km säteellä. Tottumattomille 11 km matka ensimmäisen ukon luo Teerijärvelle – ja takaisin – oli kuulemma liian mäkinen. Ja olihan se toki kumpuilevampi kuin aikaisempi kokemus lakeuksien pampaksesta. Ensi vuonna tämä reittipulma korjataan, ei tosin mäkiä höyläämällä, vaan kääntämällä reitin kulkusuunta myötäpäivään – ja varmistamalla, että kunnanjohtaja Arto Alpialla on nopeusmittari. 1500 hiihtokilometrin pohjilla vauhti oli joillekin turhan tiukka. Pyöräilyyn osallistui viitisenkymmentä pyöräilijää ja kaikki sujuin kahta rengasrikkoa lukuun ottamatta sutjakkaasti. Nekin sattuivat samalle pyöräilijälle! Aurinko paistoi muuten sateisen viikon lopuksi ja lämpöä sopivasti 15-16 astetta. Niinpä uupumisia ei järjestäjien tietoon tullut kuin yksi, ja sekin alkumatkan intoilusta 120 km ”Tosivaivaisten reitillä”.

      

Tour de Vaivaisukot 2015 oli mainio alku, ties mille! 15–16.7.2016 ollaan samoissa maisemissa ja varmuudella isommalla porukalla!